Vanhuksen perusoikeuksien takaaminen: lääkärin ja vanhuksen välinen keskustelu myös ilman omaista

Vanhusten perusoikeuksien kunnioittaminen ja hoitotahdon kuuntelu on hoitoon osallistuvien ammattilaisten velvollisuus. Yksi keskeinen tapa varmistaa nämä oikeudet on, että lääkärin velvollisuudeksi katsottaisiin käydä hoitokeskustelu vanhuksen kanssa myös ilman omaisten läsnäoloa ja vaikutusmahdollisuuksia. Tämä käytäntö tukisi vanhuksen itsemääräämisoikeutta ja mahdollistaisi avoimen keskustelun hänen omista toiveistaan ja huolistaan.

Vanhus ei välttämättä halua puhua toiveistaan päästä ajasta ikuisuuteen, taivasikävästä tai elämän loppumisesta silloin, kun omainen on paikalla, sillä asia koskettaa väistämättä myös omaisia. Myös ikävämpien vaivojen ja oireiden läpikäynti ei välttämättä ole miellyttävää omaisen ollessa läsnä. Tämä voi johtaa siihen, että vanhus ei uskalla ilmaista todellisia tunteitaan ja ajatuksiaan, mikä voi vaikuttaa hoidon laatuun, vanhuksen hyvinvointiin ja vastentahtoiseen hoitamiseen. Hoitokeskustelussa on tärkeä olla mukana vanhuksen hyvin tunteva sairaanhoitaja, jotta varmistetaan, että toiveet on ymmärretty ja kirjattu oikein. 

Omaisten rooli vanhusten hoidossa on kiistatta tärkeä, mutta heidän läsnäolonsa ei saa rajoittaa vanhuksen mahdollisuutta ilmaista itseään vapaasti. Omaisen toive hoidosta, elämän pitkittämisestä lääketieteellisin keinoin tai edunvalvonnasta ei saa ohittaa vanhuksen omia toiveita ja itsemääräämisoikeutta. Lääkärin ja vanhuksen välisen luottamuksellisen keskustelun kautta lääkäri saa suoran käsityksen vanhuksen kokemasta terveydentilasta ja pystyy laatimaan yksilöllisemmän hoitosuunnitelman.

On tärkeää, että yhteiskuntamme varmistaa jokaiselle vanhukselle mahdollisuuden tulla kuulluksi ja kunnioitetuksi yksilönä. Vanhuksen ja lääkärin välinen keskustelu myös ilman omaisten läsnäoloa on keskeinen keino saavuttaa tämä päämäärä ja parantaa vanhuksen kokemaa elämänhallintaa ja -laatua.

Seuraavassa kolumnissa samasta aiheesta paneudun pohtimaan, ”Mitä läheinen voi tehdä, kun vanhus ei halua muuttaa hoivakotiin, vaikka kriteerit selkeästi täyttyvät?”.  
Edellisessä kolumnissani samasta aiheesta kirjoitin otsikolla ”Erityistä suojelua tarvitsevien henkilöiden hoiva, huolenpito ja suojelu”. Lue kolumni: www.mailipaasopuuska.kokoomus.net

Maili Paaso Puuska 
 

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaaliehdokas ja Espoon kuntavaaliehdokas 
 

Vanhusten ja lasten sairaanhoitaja (AMK), Rahoituksen ja riskienhallinnan tradenomi (AMK)